Carola - Kuolleen toiveen maa.

"Se riuhtoi minua hiuksista, heitti sohvalle."

"Se juotti minulle pakolla viskiä."

"Se heitti minua lasilla päähän."

"Se iski puukkoa pöytään ja kysyi, haluanko että minuakin isketään."

"Minä luulin että kuolen."

Äiti, sinä teet elämästä niin vaikeaa. En jaksa rinnallasi, olet kuin liian iso limoviikuna olohuoneessa. Imet minulta kaiken hapen, puserrat juurillasi kaiken elämänilon minusta. Joka päivä on uutta ahdistusta, en kestä, en halua. Odotan vain, että pääsisin pois luotasi. Jonnekin, missä ikkunalaudoilla elää vain pieniä kaktuksia ja sälekaihtimet on revitty alas.

Ja kuitenkaan, mihin menisin, jos minulla ei olisi sinua? En minnekään. Minä rakastan sinua, äiti. Ihan totta, niin paljon että annan sinun satuttaa uudelleen ja uudelleen.

Minttutee on pahaa. Älkää juoko tätä, ajatus voi houkutella, mutta en suosittele. Maistuu ihan halvalta. Ei edes sovi tupakan seuraksi.

Milan Kundera, Immortality. Rakastan tapaa, jolla Kundera kirjoittaa. Elämä vaikuttaa hänen mukaansa niin kevyeltä, että toisinaan se saa minut uskomaan, että yhtenä päivänä riittäisi vain tavallista uhkeampi idäntuuli, ja elämäni olisi enää vain kasa tuhkaa.

Minulla on paha olla. Liikaa teetä, liikaa tupakkaa.

Ulkona on kuuma, enkä pidä helteestä. Inhoan porottavaa aurinkoa. Voisin sulkea sen pois elämästäni. Ilma on raskasta ja polkee paikallaan.

Meidän syntimme eivät kävele vastaan tuomiopäivänä. Me hengitämme niitä jok'ikinen sekunti.

Beborn Beton - Mindforce.

Fitzgeraldin The Great Gatsby, tylsintä mitä olen ikinä lukenut. Viktor Pelevinin Kauhukypärä: myönnän kyllä etten suinkaan odottanut mitään helppoa tekstiä, mutta tämä on ehkä hieman liikaa, en nimittäin tajunnut oikein mitään. Välillä se sai minut hämmentyneeksi, häpeämään ja nolostuneeksi. Pelevin on todella outo tapaus. Hänestä ei koskaan tiedä. Nyt meneillään Shakespearen Macbeth. Olen tosin lukenut sen jo suomeksi, mutta eihän se ole sama. Ehei.

Ikävöin Heikkiä. Kosketusta, hengitystä, sydämenlyöntiä, silmiä ja silmäripsiä. Ne ovat niin pitkät ja tummat että näyttävät ihan tuhatjalkaisilta kun se liikuttaa niitä unisena. Sen täydellistä kroppaa. Näin meistä unta. Kirjoitin sen tällaisena hänelle tekstiviestinä:

"Muistin juuri. Näin unta

sinusta.Olimme lähteneet

seikkailemaan Arabian

aavikoille (kuulostaa tyhmältä

mutta näin se oli), menimme

johonkin kylään ja autoimme

sen asukkaita kai jotenkin,

koska he pukivat meidät kuin

arabialaiset aateliset, sinulla oli

turbaani, paljon jalokiviä ja

vaatteet muuten valkoiset,

koristeltu koristenauhoin. Olit

voittanut jossain taistelussa

valkoisen orin (se oli ihan

samanlainen kuin se Heidin

vuokrahevonen). Minä juoksin

vierelläsi kun ratsastit.

Nauroin, olin onnellinen. Sitten

kyläläiset juoksivat peräämme,

sanoen että minäkin tarivitsisin

hevosen. He toivat minulle

upean tammavarsan, se oli

siro, pähkinänruskea ja sen

harja oli vaaleampi, ikään kuin

tulessa. Jatkoimme matkaam, ja

äkkiä huomasin ettää varsa oli

kasvanut. Nousin sen selkään,

ja hetken tuntui että olisin

ratsastanut tuulella. Tulimme

erään ränsistyneen

2kerroksisen suomalaistalon

pihaan. Siellä asui

hopparipoikia, kaikki ihan

komeita. Kysyimme yöpaikkaa,

ja saimme sen."

"Pojat halusivat kuulla minun

kertovan matkastamme ja

seikkailuistamme yhä

uudelleen ja uudelleen. He

olivat minua kohtaan todella

kohteliaita, tekivät kaiken mitä

pyysin ja naurattivat minua.

Sinä hermostuit seuraavana

päivänä. Sanoit että menet

satuloimaan hevostasi, nyt

lähdetään. Vastasin, että odota

hetki ja tulen, sitten nauroin

taas jollekin poikien jutuista.

Aika kului. Meni ikuisuus, olin

unohtanut sinut. Sitten

yhtäkkiä muistin. Että olit

lähtenyt. Itkin ja juoksin talliin

satuloimaan hevostani. Ainoa

Ajatukseni oli että minun täytyy

löytää sinut, vaikka se veisi

minulta tuhat ikuisuutta. Sitten

heräsin, peloissani jos se ei

ollutkaan unta. Tajusin että se

oli, ja nukahdin uudelleen,

näkemättä enää unia."

Äiti osti minulle pahaa tupakkaa. Entisessä oli 0,1mg nikotiinia. Tässä on 0,7mg. Meinaan lentää perseelleni, olen polttanut 5 tupakkaa 3 päivään. On se sentään Kenttiä. Blue Futuraa.

Pihlajan marjat ovat kypsiä, melkein. Syksy tulee, se puhaltaa vasten poskiani kuin raikas tuuli, joka on kaivannut kasvojani. Sydämeni on syttymässä taas paloon. Liekki, joka nukahti, herää taas eloon, polttaen tuhkaksi mummon mansikkamaat, sireenit ja suudelmat sateessa. Siitä tuhkasta tulee verenpunaisten ruusunkukkieni kukkamaa, multa joka saa ne rehevöimään ja itkemään verikyyneleitä. Pimeinä syysöinä minä hiivin niiden luokse, juon kastepisaroiksi kerääntyneen veren niiden terälehdiltä ja nukahdan niiden alle näkemään unia, painajaisia, unelmia, pelkoa, inhoa, pakokauhua ja toisten haaveita.

Aamun tullessa ne kaikki sortuvat, ja minä herään heikkoon auringonpaisteeseen. Tajuan että halla on ajanut vaunuillansa ylitseni, ja hänen valkeat ratsunsa sinisine silmineen ovat syöneet minun ruusuni pois.

Deathstars - Cyanide.

Perjantaina join pullon viiniä. Kuoharia, Elysee tai joku siinä luki.
Aurinko paistoi jo viistosti. Heikki, Simo, Jore ja Anita.
Anita ajoi tölkkinsä päältä pyörällä. Jorella oli puolentunnin hikka. Simo oli kovassakin humalassa. Laituri. Yksi korteistä putosi veteen.
Minua alkoi väsyttää kymmenen aikoihin. Menin kotiin. Heikki tuli myöhemmin, yhdeltä.

Naimme. Hän sai, minä en.
Äiti oli mennyt miesystävänsä luokse.
Seuraavana päivänä taivas repesi. Isä soitti.
Äiti soitti illalla.
"Olenko minä sinun elämässäsi hirviö? Pilaanko minä sinun elämäsi? Etkö enää halua olla kanssani?"
Minä melkein itkin. En ollut koskaan sanonut mitään sellaista.
Sinkosin kiven kädestäni. Että minä vihaan.
Seuraavana aamuna tuli uusi puhelu.
"Isä kävi täällä yöllä riehumassa"
"Isä hajotti kylpyhuoneen oven"
"Isä hajotti laseja"
Miksei se voi pysyä siitä erossa?
Ja sitten paljastui että kaikki oli satua. Isä olikin lähtenyt välillä, ja äiti oli tekemässä itsemurhaa kylpyhuoneessa. Se sanoi että hirttää itsensä huiviin.
"Noora anna minulle niitä unilääkkeitä... Noora anna nyt-"
Minä halusin Jonnalle.

Jonnalla puhuttiin paskaa. Kaikesta ja kaikista. Syötiin karkkia. Katsottiin hyvä leffa. Poltettiin tupakkaa. Katsottiin dokumentti Nevadan bordelleista. Oli ihanaa. Jonna sanoi että olen timmi. Se tuntui hyvältä, niin klisee kuin se onkin. Olen niin perso imartelulle.
Miltä tuntuu polttaa tupakkaa pimeässä kerrostalon parvekkeella, haistella yöilmaa nahkatakkiin kääriytyneenä? Ihanalta.
Aamulla heräsin vähän yli neljän. Kävin syömässä ja menin takaisin nukkumaan. Sohvalle.
Äiti soitti.
"Tulen hakemaan kun ulkona sataa. Mihin tulen?"
"Kukkakaupan luo."
Avioero tulee, kuten on jo ollut tullakseen. Asunto menee lokakuussa myyntiin. Keittiön pöydässä on puukon jäljet.
En minä tästä pitänytkään sen jälkeen kun ne kaatoi ne puut.

John Steinbeck, Of Mice and Men.

Christina Aguilera - Oh Mother.

Optikko.
"Sinulla on kyllä ihan omat ekstentiaaliarvot."
Siis silmäni on niin littana ettei siihen voi oikein iskeä piilolinssejä. Nieleskelen itkua, onneksi sen voi laittaa herkkien silmien piikkiin. Tottahan se pieneen tyttöön käy kuin noin sorkitaan.
Voin melkein kuulla kuinka ne huutaa: "lällällää läskipää, etkö ilman rillejä nää?". Vaikka eihän ne mitään niin nerokasta keksi. Kaljaa juodessaan nauraa vaan että kyllä sillä on ihan yhtä rumat kun lasit kuin naamakin.
No sitten se käskee tunkemaan silmiini oikein ohuenohuet piilolinssit. Ne on ihan etanat. Minulla on etanat silmissä.
Sitä ennen olen tyhjentänyt possun. Rahaa. Ihanaa, kilisevää. Kiiltelee.
Tiimari. Jotain halpaa. Kello. Sellainen nostalginen, luonnonvalkea. mustat viisarit. Kuvia astioista. -50%, eihän tämä voi ketään haitata?
Suomalainen. Bram Stokerin Dracula, Edgar Allan Poen Tales of Mystery and Imagination, Emily Brontën Wuthering Heights, Lewis Carollin Alice in Wonderland ja Through the Looking Glass. Ja todellisena rakkautena: Shakespearen A Midsummer Night's Dream.
Piilotan ne. Ostin ne isän lottorahoilla. Siitäs saat juoppo. Menee parempaan tarkoitukseen, usko pois.
Istuin keskustan penkillä ja luin Sofi Oksasen Stalinin Lehmiä, joku pappa tuli istumaan viereiselle penkille. Se katseli minua ennenkuin tuli siihen ja sitten istui vaan. Näytti siltä kuin olisi humalassa.
Äläälä puhu minulle sanaakaan.
Sitten toinen, mukava ja hartaan näköinen pappa kysyi minulta luenko Harry Potteria. Sanoin että en ja näytin kirjan kantta. Silloin se viereisen penkin pappa töksäytti että onko se pornoa.
Minä tunnen itseni rumaksi, hymyilen hämilläni ja änkytän jotakin, enkä itsekään saa selvää siitä mitä suustani tulee ulos. Ahdistus, pakokauhu, tahdonpoispois.
Hävytön sika, onko sinulle todellakin noin vaikeaa kunnioittaa edes vähän, saatana? Kuole pois, omahyväinen tuhkamuna.
Bussissakin sama. Joku kolmekymppinen maatiaissonni ajaa. Ja menen ujona maksamaan kyytiäni, nostan kasettani maasta ja kas, sehän tuijottaa minun rintojani. Se oli kuitenkin kohtelias. Silti kuvotti.
Soitin Heikille. Se tuleekin tänään tänne. Sovittiin jotain viinistä. Aijai, kesän viimeiset ja viileät illat, pullo viiniä, rakas ja...
Hei. Sen täytyy tuoda tupakkaa.

Galleriassa Miksu laittoi minulle kommenttia. "Söpö".
Ja minä vastasin että kuin myös.
Sitten saako meseä.
Saahan sitä.
Ei se kysynyt olenko varattu, ei edes tapaamiselle, mutta vihjaili. Se on aika hauskannäköinen, mutta minua ei voisi kiinnostaa vähempää.
Rakastan Heikkiä.
Sanon kyllä Heikistä jos se pyytää ulos.
Minähän vain pidän siitä että minua ihaillaan ja halutaan.

Syö mua itses täyteen, kulta
jos suutelet nyt, saat multa,
kipeät haaveet,

ja hetkeks silmissäs pimenee
sydämessäs huoaten hiljenee
rakkauden aaveet.

Mitä on rakkaus?

Klo 18.03. 25. heinäkuuta. 2007. Tatu - Cosmos

Äiti avasi oven, kertoi että osti kaksi siideriä. Jaaha, minä ajattelen. Huomenna haisee tupakka ja vanha viina. Sitten se sanoo että sillä on ollut hirveä päivä. Niin, mitä se selittää?
" Topi ostaa Alavan."
Ja maailma hajoaa, se jysähtää, ei räjähdä vaan jysähtää. Tunnen kuinka joku valuu pitkin kehoani, onko se järkytys? Epäusko. En tiedä.
Koko lapsuuteni. Niin paljon tehtiin töitä. Heikki kaatoi puita. Aurinko paistoi, ruisrääkkä rääkyi puissa ja aurinko paistoi silmään ihanasti. Rehu tuoksui ihan mansikkapurkalta. Unelmoitiin että tänne tullaan sitten kahdestaan kun Heikillä on oma auto.
Kertun kanssa aina istuttiin helteellä nurmikossa. Kesä tuoksui, niitä valkeita perhosia. Aitassa oli kerran maton alla isän pornolehtiä. Sireenit kukki. Se oli kuin satumaa. Mansikoitakin ja vattuja sai. Ihmiset puhu levveetä murretta ja haisi ihan heinältä ja vanhalta.
Nyt se kaikki on mennyt. Äidin veljen taskuun, eikä se tehnyt mitään. Ei edes mennyt katsomaan, kun ukki joutui sairaalaan, vaikka iti sanoi että enkelit voi viedä sen. Ukki aina kyseli äidiltä, että onkos Toevosta kuulunut mittee? Ei kuulunut, ei. Ei ennenkuin meinasi mennä paikat jakoon. Mikäs siinä on valmiille tulla, senkin pöhöttynyt, inhottava korppikotka. Syö nyt suusi makeaksi haaskaa, joskus sinulle käy huonosti, kun eihän maailma voi olla tällainen epäreilu? Eihän?
Äiti ei varmaan mene huomenna töihin. Sanoo että tuli vatsakipu tai shokki tai muuten vaan flunssa.
Ja koira kusee lattialle.
"Mene Noora käyttämään koira, jooko?"

Menen, heitän vaikka variksenmarjaa ja hypin siksaksiksak.

Klo. 15.05. Keskiviikko, 25. heinäkuuta. Killing Joke – Medicine Wheel

Tulin Heikiltä. Kävimme Lappeenrannassa. Henri asuu siellä, poikamiesboksissa. Se oli ankea, tahdoin sanoa Heikille että lupaa minulle että me emme ikinä asu tällaisessa lähiössä. Ahdisti. Pihalla oli keltainen pyörä. Niin kuin Helsingissä. Otin siitä kuvan.
Sisällä oli pieni keittiö ja oranssit verhot. Ne toivat mieleeni äidin aamutakissa ja tupakka kädessä. Ehkä kahviakin. Aamu paistaisi verhoista läpi, sitten imisi keuhkonsa täyteen tupakin savua, posket lommoilla. Ja sen aamutakin alla ei olisi mitään. Vaan paljasta ihoa. Päätä särkisi ihan vähän, huulilla maistuisi eilisen viini ja lattia tuntuisi kylmältä. Kello olisi aamu neljä. Äiti olisi niin kaunis. Laiha, hiukset sekaisin ja meikit poskilla. Että tekisi mieli suudella.
Luin Pirkko Saision Elämänmenoa. Että rakastan kirjoja, sitä hajua, joka niistä sivuista lähtee kun niitä selaa eteenpäin malttamatta lukea. Ne puhui murteella, monilla eri murteilla. Äitikin luki sen. Sanoi minulle sen jälkeen että ”Noora, et saa lukea sitä, jos luulet että minä olen samanlainen kuin se äiti siinä.”
Mutta se hävisi. Itketti, äiti ei pitäisi. En minä kuitenkaan itkenyt, Heikki oli siinä. Olisi ajatellut että olen ihan pikkulapsi. Äiti. Se antaa saarnaa. Miten minä olin niin huolimaton.
Heikki soitti. Se löysi sen kirjan. Hyvä. Todella hyvä.
Stalinin lehmät. Se Anna on ihan kuin minä. Se oksentaa, kun sen äitikin oksentaa. Se sai niin paljon äidiltään. Minä en oksenna, olen oksentanut kerran ja vihaan vihaan sitä. Kun ruoka mönkii ruokatorvea ylös kuin joku limainen etana. Yökkäykset välissä. Mutta ihan sama minullakin. Kaikki tai ei mitään. Nälkä on hyvä tunne. Pieni huimaus, kun veri kihahtaa päähän, mitä sitten? Peilissä tanssii keijukainen, jonka silmät on ymmyrkäiset valvomisesta. Ei uni tule kun maha ei halua.
Juon teetä joskus litran päivässä. Aika useasti, itse asiassa. Ehkä enemmänkin. Koulussa kun tunnit on 75 minuuttia, niin se on tuskaa. Pissittää, katson kelloa ja hikoilen. Mutta en halua lopettaa, aineenvaihdunta menee sekaisin. Kahvi on myrkkyä, kofeiini kerää rasvaa, vihreää vihreää, sitä vihreää teetä. Sitä on hyvä juoda.
Äitiltä minä otin tupakankin. Suloinen tupakka. Kun makasin äidin vieressä pienenä kun sillä oli aamuisin huono olo, se haisi tupakalta. Ihan puliakalta. Vihasin sitä silloin. Mutta kun se poltti, poltti viinilasi kädessä. Mitä sitä voi? Se oli niin saavuttamatonta. Kaunista.
Äiti antoi minulle tupakat kun aloitin. Se itse poltti mentolia LM:ää. Minä pidän Kenteistä. Joskus Katriina tuo Venäjältä Kiss Me:tä tai Vogueta. Ihania, slimejä. Sitä tuntee itsensä niin naiseksi. Leidi leidi, sirot ranteet ja nauravat silmät, hento varsi, varo ettei katkea kun silmäs nauraa ja varttas heiluttaa… En oikein osaa polttaa vakituisesti. Mutta joskus, joskus haluan istua, imeä tervaa sisuksiini ja tuntua niin helvetin kaukaiselta koko maailman kanssa. Imeä palan kauneutta ja sitten tuntea kuinka pää on kevyt, askel haparoiva ja olo raukea. Ja suussa maistuu paska.